TU 75: Tuomarilan Urheilijoiden mäkihypyn ja hyppyrimäen lyhyt historia

01.06.2020

Tuomarilan Urheilijoiden (TU) puheenjohtaja Venno Kaisla räjäytti aikamoisen pommin. Hän esitti hyppyrimäen rakentamista Tuomarilaan. Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset olivat alkaneet tosissaan haastamaan norjalaisia mäkihypyssä sekä laji kiehtoi rohkeita nuoria miehiä Tuomarilassa. Mäen pystyttäminen oli valtava ponnistus niissä oloissa. Kaisla oli poikiensa kanssa katsonut mäenpaikan Kirjomäeltä noin 200 metriä Pitkänotkosta eteläkaakkoon, nykyisen Espoon Keskuspuiston alueelta lähellä nykyistä Tuomarilan Alepaa. Tehtävää varten nimettiin mäkitoimikunta. Maanomistaja, Kirstin tilan isäntä, Erik Segersven lahjoitti puut ylämäen rakentamiseen talkootyötä vastaan. Hyppyrimäen puut ja maavuokran seuran jäsenet maksoivat heinä- ja elonkorjuulla tilan isännän mailla, joilla lähes 30 nuorta huiski kauraa seipäille. Sitä meni sitä mukaa kuin kolme niittokonetta kerkesi kaataa. K20-metrin hyppyrimäki rakennettiin talvella 1948-49 ja se oli silloin lajissaan ainoa koko rantaradalla. Tilan isäntä Segersven tuli usein katsomaan kilpailuja vaimonsa kanssa mustan Toska-hevosen vetämällä kirkkoreellä.

Aluksi mäen hyppyri rakennettiin liian pieneksi, mutta sitä korjattiin. Hyppyrimäki rakennettiin epäedullisesti suoraan länteen, jolloin ylämäen lumetus tahtoi sulaa ilta-auringossa, mutta itse mäki oli suojainen tuulelta.

Toiminta mäellä kesti noin kymmenen vuotta. 5.2.1950 pidettiin mäen vihkiäiskilpailut ja 11.-12.3.1950 yhdistetyn ja mäen piirimestaruuskilpailut, joissa Helsingin Työväen Hyppääjien (HTH) Ragnar Eld hyppäsi mäkiennätykseksi 24 metriä, jota kukaan ei myöhemmin ylittänyt. Näissä piirimestaruuskisoissa TU:n miehet ylsivät useille palkintosijoille. Mukavimmat muistot hyppyrimäestä jäivät mieleen useista iltamäenlaskuista, jolloin tulipadat roihusivat tieltä aina mäelle asti.  TU:n omia rohkeita mäkihyppääjiä ja yhdistetyn miehiä olivat Birger ja Erik Weurlander, Åke Grönmark, Bror Lemström, Urpo Venovirta, Henry Ekblad, Raimo Kaisla ja Arto Kaislampi. Arvostelutuomarina ehti toimia Matti Leikas, yksi seuran entisistä puheenjohtajista.

Valitettavasti 1950-luvun lopulla mäki oli jo käyttökelvoton; hyppääminen ei jaksanut kiinnostaa, mäen huolto oli raskasta ja mäkisukset kohtuuttoman kalliita. Vain kymmenen vuoden käytön jälkeen mäki purettiin vuonna 1958. Tämän jälkeen Espooseen rakennettiin vielä hyppyrimäkiä mm. Kiloon ja Solvallaan, jotka kaikki kokivat saman purkukohtalon kuin Tuomarilan mäki. Tänään Espoossa ei ole yhtään pystyssä olevaa ja toimivaa hyppyrimäkeä.

Keskuspuiston 4,3 km:n kuntoradan varrella on Tuomarilan entisen hyppyrimäen kohdalla muistotaulu, jossa on valokuvia ja tietoja mäestä.

Linkki saksalaisen hyppyrimäkisivustoon ja Tuomarilan hyppyrimäkeen

http://www.skisprungschanzen.com/EN/Ski+Jumps/FIN-Finland/ES-Southern+Finland/Espoo/2006-Tuomarila/  

-Timo Pohjalainen-

Mki-kuva.jpg