TU P05:n 2019/20 kausi: Uudet sarjat ja uudet vastustajat

06.04.2020

TU P05 -joukkue aloitti toimintansa syksyllä 2014. Ensimmäisen viiden vuoden aikana joukkue oli treenannut kaksi-kolme kertaa viikossa ja pelannut haastajatasolla Salibandyliiton (SSBL) sarjoissa sekä yksittäisissä turnauksissa. Kauden 2018/9 aikana joukkue oli pitkäaikaisen systemaattisen treenaamisen, hyvin yhdessä pysyneen ja kehittyneen ryhmänsä saattamana voittanut sekä Tupla Cupin haastajatason turnauksen että SSBL:n ylemmän haastajasarjan lohkonsa ja sijoittunut neljänneksi sekä kahdeksan joukkueen SSBL:n Välisarjassa että Tallinnan Floorball – kilpatason turnauksessa. Joukkueen keskuudessa vallitsi yhteinen käsitys siitä, että kuudennella kaudella tulisi hakea vielä kovempia pelejä ja kovempia vastustajia.   


1. Lähtökohdat 2019/20 kaudelle

Joukkue lähti ensimmäistä kertaa mittaamaan kilpasarjan tasoa Etelä-Suomen P05-sarjaan. Tavoite oli, ettemme olisi heittopussi, vaan tarjoaisimme vastuksen jokaisessa pelissä ja jokaisessa pelissä pelattaisiin loppuun asti hyvällä asenteella. Ymmärsimme myös, että hyvällä joukkuepelillä meillä olisi saumat pärjätä ja siksi lähdettiin aktiivisesti kehittämään joukkueen yhteispeliä.  Joukkueen johdossa kyti kuitenkin pieni pelko siitä, että vauhdissa ei ehkä pysyttäisi ja tulossa olisi rumia tappioita.


2. Mitä treenattiin?

Joukkueen viikkotreenien lukumäärä nostettiin ensimmäistä kerta neljään: kolmet lajitreenit sekä yhdet fysiikkatreenit. Lajitreenit pidettiin vain täysimittaisissa salibandykaukaloissa (luovuttiin koulusaleista), treeneissä pyrittiin lisäämään tempoa, treenejä monipuolistettiin ja niiden kestoa pidennettiin, korostettiin myös paljon omatoimista harjoittelua sekä kauden aikana käytiin jokaisen pelaajan kanssa henkilökohtainen keskustelu salibandyn merkityksestä pelaajalle.

Kauden treenit alkoivat hyvällä koko joukkueen asenteella. Heti kauden alussa nähtiin pelaajissa isoja tason nousuja ja jokaisella pelaajalla oli myös selvillä kauden lähtökodat - olimme altavastaaja. Valmentajille altavastaaja-asema esittäytyi kuitenkin pelaajien positiivisena asenteena treeneissä ja harkkapeleissä. Pojat halusivat aidosti lähteä haastamaan muita kilpajoukkueita ja nostamaan omaa tekemisen tasoaan niin treeneissä kuin peleissä. Kauden aikana asenne treeneissä sekä tekemisen laatu paranivat viikko viikolta.

3. Kauden suurimmat onnistumiset

Syksyn pelien taistelutahto varsinkin kolmansissa erissä, jolloin taisteltiin monia kovia joukkueita vastaan takaa-ajo-asemasta tasapeliin, antoi luottamusta joukkueelle ja valmennukselle siitä, että joukkue oli oikealla kehityspolulla ja oikeassa sarjassa. Loppukauden aikana voitettiin pelejä enemmän kuin hävittiin ja muutamat voitoista tulivat joukkueista, joita ei aiemmin oltu voitettu kertaakaan.

Joukkuepelaamisessa mentiin eteenpäin pelirohkeudessa, eri pelitapojen ymmärtämisessä ja niiden toteuttamisessa sekä pelinopeuden kasvattamisessa. Yhtenä suurimpana onnistumisena oli pakkien pelaamisen tason nousu. Kauden alussa tehty muutos, että kentällisten molemmat pakit olivat pelaavia pallollisia pakkeja, kehitti kaikkia pakkeja sekä joukkueen pelaamista.  Hyökkäyksessä alettiin löytämään vakioketjukoostumuksia sekä hyökkääjien pelipaikat alkoivat vakiintumaan, jolloin hyökkäyksessä alkoi näkymään entistä enemmän myös joukkuepelaamista ja yhteisjuonikkuutta. Joukkueen vahvuutena oli koko kauden hyvä ja luotettava kahden maalivahdin (Aaron ja Pieti) peli, jota edesauttoi poikien käynnit Westend Indiansin maalivahtiharjoituksissa.

Valmennuksen näkökulmasta hyvät isot fiilikset tulivat, kun pelaajat kehittyivät yksilöinä ja menivät eteenpäin omassa pelaamisessaan. Kauden aikana nähtiin paljon isoja pelaajakohtaisia kehitysharppauksia, joka nosti myös joukkuepelaamisen tasoa.

Kovimmaksi yksittäiseksi onnistumiseksi valmennus katsoi voiton yhdestä Etelä-Suomen suuresta P05 -joukkueesta GrIFK:sta tammikuussa. Mieleen on painunut Granin vaihtopenkin kommentti pelin aikana.” Eihän me TU:lle voida hävitä”.

 4. Kauden yllätyksiä

Yllätyksenä oli kilpasarjan joukkueiden väliset isot tasoerot sekä kilpasarjan taso ei ollut kuitenkaan hirveän iso ylempään haastajasarjan tasoon verrattuna. Hyvänä päivänä TU pystyi haastamaan kaikki kohtaamansa kilpatason joukkueet tasavertaisesti ja taistelemaan ottelun voitosta.

Joukkueen johdon pelkäämät rumien tappioiden lukumäärä oli lopulta pieni ja tappiot koettiin syksyn aikana. Alkukaudesta olimme joissakin otteluissa selvästi alakynnessä ja näissä otteluissa saatiin hyvää kokemusta ja oppia oman puolustuspelaamisen kehittämisestä. Tästä oli merkittävää hyötyä loppukauden aikana; talven ja kevään aikana joukkue ei kokenut enää yhtään rumaa tappiota.

SSBL:n syksyn Kilpasarjan ja kevään Aluejatkosarjan yhteistulos kertoi varsin yksiselitteisesti, että valinta kauden sarjatasosta oli oikea ja onnistunut. Pelattujen 21 ottelun yhteistulos oli mainio: 7 voittoa, 7 tasapeliä, 7 tappiota ja maalit 104-104 .

Myönteinen yllätys oli pelaajien lukumäärän kasvu kauden aikana. Joukkueeseen liittyi muutama uusi pelaaja sekä muutama vanha pelaaja palasi tauolta takaisin joukkueeseen. Oli hieno tunne havaita, että TU P05:ssa alkoi olla imua.

 5. Kauden pelien huippuhetket

Kauden ensimmäiset huippuhetket osuivat Halloween-lauantaille (2.11.) omaan THT:lla käytyyn kotiturnaukseen. Huippuhetkiä koetiin saman päivän aikana ”melkein” kolme.

Syksyn Kilpasarjan viimeisessä turnauksessa TU:lla oli mahdollisuus selviytyä loppukauden Etelä-Suomen Eliittisarjaan. Tämä saavutus olisi ylittänyt kaikki odotukset, mitä joukkueella oli ennen kautta.

Kotiturnauksen ensimmäisessä pelissä Erviä vastaan ja varsinkin sen kolmannessa erässä kaikki ”loksahti” kohdilleen. TU otti ylivoimaisen näytösmaisen voiton 12-0, viimeiset kuusi maalia tehtiin reilussa kolmessa minuutissa, seitsemän eri TU:n pelaajaa teki maalin sekä kymmenen TU:n pelaajaa kirjautti tehopisteitä; peli oli TU:n joukkuepeliä parhaimmillaan. Päivän toisessa pelissä Porvoon PSS:ää vastaan TU taisteli tasatuloksen 4-4 Aarnin unelmaottelun neljän maalin ja Aaronin rankkaritorjunnan siivittäminä. Mieleen painuvaa oli, miten THT Centerin kotikatsomo huusi, kannusti ja tärisi, kun TU:n pojat taistelivat viimeiseen asti voitosta ja Eliittisarjan paikasta. Turnausillan päättäneessä Ervi Idän ja PSS:n välisessä maalintekomittelössä päädyttiin lopulta 7-7-tasapeliin ja porvoolaisten Eliittisarjapaikkaan. Ervin voitto olisi tuonut TU:lle paikan Eliittisarjaan. Koko TU:n joukkue seurasi joko paikan päällä tai whatsappin välityksellä peliä ja pettymys oli selkeästi havaittavissa, kun tulos selvisi ja kun paikka Eliittisarjaan jäi lopulta yhden maalin päähän. Pettymykseen ei kuitenkaan jääty vellomaan, vaan joukkue kasasi itsensä nopeasti ja lähti treenaamaan kevätkautta varten.

Kauden ehkäpä suurin huippuhetki osui tammikuulle Ruskeasuolla pelattuun GrIFK-otteluun. C2-poikien SM-sarjapaikasta niukasti ”rannalle jäänyt” Grani hallitsi ottelua, mutta TU ei antanut millään periksi ja hienoilla onnistumisillaan taisteli uskomattoman 8-7-voiton Juliuksen upealla viime minuutin alivoimamaalilla. Ottelun laukaukset kirjattiin Granille peräti 76-19, mutta kun usko omaan voittoon oli vahva sekä Juliuksen (tehot 4+1) ja Tuomaksen (tehot 2+2) onnistuessa, pystyi TU kaatamaan yhden Etelä-Suomen suurista P05-joukkueista.   

6. Joukkueen yhteishenkeen vaikuttajat

P05-joukkueessa on alusta asti ollut vahva taustahenkilöstö, jonka kanssa on tehty paljon työtä ja pyritty yhdessä tekemään oikeita valintoja. Olimme jo pitkään pohtineet ikäryhmän jakoa kilpa- ja haastajajoukkueisiin ja koimme, että oikea aika tuli, kun siirryttiin C2-ikäryhmän peleihin (05-pelit). Moneen seuraan verrattuna teimme jaon myöhäisemmässä vaiheessa, emme kuitenkaan nyt kauden päätyttyä koe, että olisimme jäljessä muita kilpajoukkueita. Näin toimittuamme saimme mahdollisimman pitkään pidettyä kaikki halukkaat pojat mukana harrastustoiminnassa.

Joukkueen taustojen ollessa kunnossa, on pelaajilla mahdollisuus keskittyä treenaamiseen, pelaamiseen ja joukkueena tekemiseen. Joukkueen ydin on ollut kasassa jo kerhoiästä lähtien. Vuosien varrella on mukaan tullut uusia pelaajia, ja tauon jälkeen on vanhoja palannut takaisin.  Pelaajat ja vanhemmat ovat viestittäneet, että joukkueessa on hyvä yhteishenki ja että ketään ei kiusata. Joukkueen hyvän yhteishengen takia on pelaajilla ollut helppo päästä mukaan joukkueen toimintaan. Valmennus on aktiivisesti puuttunut huonoon käytökseen ja syrjimiseen heti, jos sellaista koetaan.

Pelaajat ottivat itse vastuuta treeneistä, olivat mukana päätöksenteossa ja pääsivät siten vaikuttamaan. Kapteenit johtivat joukkuetta esimerkillään, pelaajat toivat esiin omia ajatuksiaan ja ideoita treeneissä ja peleissä. Valmennus kunnioittaa pelaajien mielipiteitä ja pyrkii saamaan heidät itse ajattelemaan valmiiden ratkaisujen sijaan. Olisiko tämä yhdessä tekeminen ja yhdessä päättäminen joukkueen hyvän hengen ja tekemisen vireen salaisuus? Mene ja tiedä, mutta ainakin sillä on päästy aika pitkälle.

Joukkueen johto antaa joukkueen päävalmentaja Jutalle Isot Kiitokset. Toiminta on ollut todella sitoutunutta, hyvin suunniteltua ja hyvin ”tilanteessa elämistä”. Teinipojat ovat hienosti hallinnassa ja joukkueella on selkeä linja, mitä tehdään ja mitä ei tehdä ja mitä tavoitellaan.

-Teemu Asumaa, Jutta Puranen ja Timo Pohjalainen-

P05:n ensimmäisen kauden 2014/5 ja kauden 2019/20 joukkuekuvat

Yhteiskuva_2014_1019_2.jpg